Kaikenlaiset vierasperäiset vaikutteet värittävät ja myös tuhoavat kotoperäistä kielenkäyttöämme. Nyt turhuuden markkinoilla on tuhottu suomalainen v-kirjain, nimittäin w eli kaksois-vee on jyrännyt sen.
Kaikki oli vielä hyvin huussien aikaan, homma kyllä haisi – enemmän tai vähemmän – mutta suomenkieli säilyi raikkaana. Sitten noin sata vuotta sitten kaupungeissa alkoivat yleistyä vesiklosetit. Joku vielä ehkä muistaa sen vesisäiliön kellarikomerossa katon rajassa. Narusta kun veti, pieni vesiputous vei viemäriin kaiken mitä istuja oli saanut aikaan. Siisti homma, ja ovessa kirjaimet WC.
Ei siinä mitään, kohta kansa keksi sanan vessa, eikä siinä enää esiintynyt kaksois-veetä.
Tuon ehkä vielä suomenkieli kesti, mutta entäs tämä nykyinen vee-vee-vee! Sitä kuulee aivan virallistenkin kielenkäyttäjien suusta, Yleisradiosta ja kaikista kansan kunnioittamista viestimistä. Mutta siinähän paperille painettuna tai näytölle kirjoitettuna onkin WWW. Yrittäkääpä kirjoittaa suomenkielen mukaisesti VVV, eipä avaudu netin ihmemaailma.
Nojatuoleissaan laiskistuneet ja isoissa autoissaan ylipainoa keränneet amerikkalaisetkin jaksavat toistella ”dabelvjuu-dabelvjuu-dabelvjuu-dot-kom”, mutta meillä mennään helpoimman kautta – kyllähän kansa ymmärtää vaikka se ei aivan kohdalle osukaan.
Olen ymmärtänyt Helsingin yliopiston Suomenkielen laitoksen nykyisen kannan niin, että kieli on niin kuin se puhutaan, sanat niitä joita kansa eniten käyttää. Suomalaisen veen puolustajia ei siis taida löytyä, joten on antauduttava.
Ehdotan, että veelle annetaan uusi nimi vuu. Tämä on mielestäni frekvenssipohjaisen sanakirjankin kanssa linjassa sikäli, että se on lähellä sitä suomalaisen koulunuorison suosikkisanaa, jonka viidestä kirjaimesta ensimmäinen on v ja viides u.
0 kommenttia tähän mennessä ↓
Miksei kukaan kommentoi...
Kirjaudu kommentoidaksesi.