Sinkko.org mediaräppänä

Mediaperheen pää-äänenkannattaja

Sinkko.org mediaräppänä header image 2

Artikkelin kirjoitti Kimmo

MTV, Miksi Silverlight? Ilmalan videojakelun lyhyt historia

14. Huhtikuuta 2017 · Ei Kommenttia

Tämä alunperin facepostaukseksi tarkoitettu ajatuksenvirta lipsahti melkoiseksi retrospektiiviksi, mutta ehkä se jotain huvittaa hetkisen. Kaikkiin nyansseihin ei kannata oppikirjatarkkuudella puuttua, sillä tämä tuli laadittua melkoisen pikaisella tahdilla ja puhutaan kuitenkin yli 20 vuoden ajanjaksosta.

Kysymykseen “Miksi Katsomossa käytettiin Silverlightia ylitpäätään ja niin pitkään?” ei ole lyhyttä tai yksinkertaista vastausta. Näin monisyisen kysymyksen esittäjältä edellytän sen verran itsehilintää, että lukaisee taustan 🙂

Early 1995

Moni ei varmaan muista, että “Maikkarin netti” itseasiassa aloitti KAMU -projektina, jossa keskiössä oli on-demand video. Alkuvaiheessa muistaakseni Tekes oli kuviossa mukana. Silloin 1995 kuviteltiin, että ATM mullistaa verkot ja kohta kaikilla on 622 Mbit/s yhteys kotosalla. Tokihan sellaisessa tulevaisuudessa pitää viihdeyhtiön tarjota Kymppitonnia ja Speden spelejä joka kotiin. Aika nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että potentiaalisia katsojia oli yhden käden sormilla laskettava määrä ja nekin Telecom Finlandin Tampereen toimipisteellä, mihin Ilmalasta oli käsittämättömän nopea 10Mbit/s P2P ATM-yhteys. Videot digitoitiin aluksi VHS -nauhurilta käyttäen SUN SparcStation20 työasemaa, jossa oli mersunhintainen Parallax videokortti. Sillä taisi saada maksimissaan jotain 640×480 videota 25fps:llä levylle talletettua. Installaatio maksoi keskustayksiön verran, mutta silloin olikin monopoli vielä käytännössä voimissaan (siksi myöhemmin ostettiin toinen samanlainen kokoonpano). Videot lähetettiin Telelle ftp:llä muunnettavaksi Xing -muotoon ja niitä saattoi katsella Solaris ja Windows -vehkeillä, kunhan asensi Xing Playerin. Sisältöä kutsuttiin liikkuvaksi sumuksi, varsinkin jos sitä katsoi 28.8 kbit/s modeemilla, joka oli ajan standardi. Etuoikeutetut saattoivat katsoa 1 Mbit/s striimejä, mutta niiden esittelyssäkin piti olla Ilmalassa tarkkana, koska koko yhtiön verkkoyhteys oli tuolloin 1 Mbit/s Frame Relayllä toteutettu. Yhden esittelystriimin näyttäminen siis käytännössä käytti koko MTV:n nettikaistan.

Late 1995

Melkoisen nopeasti kävi ilmi, että aika ei ole vielä kypsä verkon (huom: Ei Internetin) videopalveluille ja jotain muuta piti keksiä. Uusi juttu oli tämä Internet, johon teekkarit olivatkin jo pykänneet Iltalehdelle verkkopalvelun. Sama päätettin alkaa kesällä 1995 rakentaa myös MTV:lle. Meitä tyyppejä oli tuolloin kesällä 4, itse liityin mukaan numerolla 5. Maikkarin netti avattiin marraskuussa 1995.

1995-1999

Alusta asti toiminnan ohessa tarjottiin koko ajan myös videosisältöä. Xing Player -vaiheen jälkeen koitti Real aika ja videopalvelut “tuotteistettiin ja brandattiin” omaksi aliosiokseen mtv3.fi:tä. Oikeastaan voisi sanoa että MTV:n streaming -videopalvelut aloittivat  todenteolla Aamulehti fuusion jälkeen 1999. Silloin isäntänä oli Alma Media ja palvelun nimi taisi olla MTV3 NettiTV, myöhemmin MTV3 Anytime. Videoteknologia oli Real Video, josta käytettiin muutamaakin eri generaatiota. Nettivideoiden de-facto oli silloin Real Media. Vanhimmat uutisarkistot taitavat vieläkin olla Real Video G2:sta.

2000-2003

2000-luvun alussa oli jakso, jolloin olin itse vähän ulkokehällä streaming -palveluiden kannalta joten eräs toinen sotahevonen osaisi tämän vaiheen selittää paremmin, mutta Realin jatkajaksi tuli Windows Media Video. Silloin videoiden katsominen edellytti ensin Windows Media Playerin asentamista ja sehän tietysti sitoi kohderyhmäksi vain PC -kansan. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös ensimmäiset DRM -versiot eli Windows Media Digital Rights Management. Sen avulla pystyttiin jo tarjoamaan ihan tosissaan maksullistakin sisältöä nettiin. Windows Media tuki rakennettiin samalla backend -ratkaisulle, kuin mistä Real Video tarjottiin. Jos väärin en muista, niin jakelukäytössä oli yksi Windows 2000 Server.

2003

Tässä vaiheessa monilla muillakin nettipalveluilla alkoi olemaan videopalveluita ja Flash -videoista alkoi kova kuhina. Niihin aikoihin kun Flashille tuli ensimmäinen kunnollinen videokoodekki -On2 VP6- sen alkuperäisen Sorenson -koodekin (=liikkuvaa sumua) rinnalle.  Alun perin flv -videot tukivat vain progressiivista downloadausta, eikä sitä pidetty kovin kustannustehokkaana tapana jaella videota. VP6:n myötä oikea streaming tuli mahdolliseksi. MTV:llä tutkittiin tosissaan Flash+On2 -vaihtoehtoa. Silloinen netin Viihde -palvelu halusi videoita nettiin ja sitä varten rakennettiin varsin edistyksellinen platformi, joka perustui Flash Media Servereihin. Palvelun suosio nopeasti kuitenkin vaati merkittävää skaalaamista ja tässä euron konsultti astui kuvaan. Adobe on aina osannut rahastaa ja FMS:n lisenssi oli tuohon aikaan varsin kallis. Lisenssi oli volyymihinnoiteltu ja VP6 koodekistakin piti maksaa erikseen. Jos väärin en muista, meillä oli 10 FMS peruslisenssiä ja oli jo näkyvissä että tarve voi äkkiä kymmenkertaistua. Business Case ei kertakaikkiaan siis toiminut ja tarvittiin toinen vaihtoehto.

Jälleen muisti voi tehdä pikku tepposia, enkä varsinaisesti viitsi nyt lähdeviitteitä alkaa selvittää, mutta homman käänsi voitokseen Microsoft, koska Windows 2003 Serverin mukana tuli _ilmaiseksi_ Windows Media Server. Eli videoiden jakelua varten Internetissä ei tarvinnut mitään muuta, kuin kyseinen palvelinlisenssi joka tuli käytännössä fyysisen palvelimen mukana “kaupan päälle”. Tämä oli todella merkittävä kustannussäästö verrattuna Flash:iin ja siitä syystä Flash ajettiinkin alas. Formaatiksi videotouhuilulle valikoitui WMV ja sen suojaamiseksi hankittiin Windows Media DRM -lisenssi palvelimineen. Uskokaa tai älkää, juuri tämä mahdollisti palvelun eksponentiaalisen kasvun.

Alkuvaiheessa tosiaan videolinkin klikkaaminen käynnisti ulkoisen mediasoittimen, Windows Media Playerin. Näin taisi olla 6 versioon asti. Jos väärin en muista, versiossa 7 tuli mahdolliseksi embedata player suoraan nettisivulle, kunhan playeri vaan oli asennettu käyttöjärjestelmään. Näin hyvinkin nykyimuotoinen netin videopalvelu oli syntynyt.

Ei pidä luulla, etteikö muiden käyttöjärjestelmien käyttäjät olisi valittaneet tästä ratkaisusta aikojen alusta asti. Toki ovat. Ratkaisuja etsittiin ihan koko ajan, milloin minkäkin tirehtöörin aloitteesta. Vaihtoehto olisi aina ollut Flash, mutta sen kustannukset olivat esteenä ja tarvittavan migraatioprojektin koko sekä resurssitarve olisivat olleet ylimitoitettuja realistisesti. Pitää muistaa, että näiden palveluiden kehitystä MTV:ssä on aina tehty erittäin kustannustehokkaasti ja kannattavuus tai ainakin siihen pyrkiminen tiukasti mielessä pitäen.

2003-2006

MTV myytiin Bonnierille 2003 ja Subin Big Brotherin (joka aloitti 2004)  suosion myötä silloisen video-CMS:n (Kaista) kasvun rajat alkoivat tulla vastaan. Olihan arkkitehtuuri suunniteltu siten, että kaiken piti asustaa samassa fyysisessä Sun -palvelimessa, eikä 100 Mbit/s interfacen nopeutta pystynyt mitenkään kasvattamaan. Hajauttaminen oli mahdotonta, joten tarvittiin muutosta. MTV3 Anytimessä oli silloin jopa tuki multicast -striimaukselle live lähetyksissä. Se toimi ainoastaan Saunalahden verkossa. Microsoft teknologioihin ei vielä oltu sitouduttu “lopullisesti” ja erilaisia kokeiluita (joiksi Viihde -palvelun FMS installaatiokin laskettaneen) tehtiin aktiivisesti. Kokeilussa oli mm. Applen Darwin Streaming Server ja myöhemmin Wowza. DSS:llä toteutettiin varmasti yksi ensimmäisiä kaupallisia 3GPP livestriimauksia mobiilille koko maailmassa. Kyseessä oli tietysti BB -talon suihkukamera, jota sai tirkistellä pientä maksua vastaan 🙂

2007-2008

Tältä ajalta on nykyisen MTV:n käyttämän videobackendin/CMS:n valintapäätös, johon facessa viitattiin “norjalaisina”. Tästä asti MTV on ollut Vimond Media Systemsin asiakas. Toinen Bonnier yhtiö TV4 Ruotsista on ollut asiakkaan jo aavistuksen pidempään.  Vimondin kanssa järjestelmä on päivittynyt useampia sukupolvivaihdoksia ja nykyiset versiot ovat täysin pilvipohjaisia, multi-format ja multi-DRM kykyisiä. On ollut äärimmäisen hienoa kehittää näitä järjestelmiä tuon asiakkuuden aikana heidän kanssaan. Teknologia on maailman mittakaavassa edelleen kilpailukykyistä ja kelpaa isoille US -toimijoillekin. Vaikka suhde on ollut tiivis, niin kyse on kuitenkin aina ollut järjestelmätoimittajas/alihankkijasta. Päätöksiä ei sellainen MTV:n puolesta ole tehnyt, eikä niitä tehty Ruotsissakaan. Ennemminkin asiakas on saattanut maalata itsensä nurkkaan tekemillään päätöksillä ja aika usein ne liittyivät resurssointiin. TV4:n Play -palvelu muuten toimi samalla alustalla, mutta siellä ei koskaan käytetty Silverlightia vaan Flashia.

Streaming jakelu tehtiin aluksi itse ja muutamassa vuodessa palvelinten määrä kohosi satoihin, kun tehtiin Big Brother ja F1 tuotantoja jne. Syy massiiviselle määrälle palvelimia oli kehno palvelintoteutus 2003 WMServerissä, joka rajoitti käytännössä yksittäisen palvelimen outputin muutaman sadan yksittäisen käyttäjän kokoluokkaan ennen kuin Windows suli alta. On-demand sisällön tapauksessa oli lisäksi vielä toinen inhottavampi tilanne, koska palvelimen inputista loppui yleensä verkkokaista (tämä oli gigabit ethernet aikaa) kun WMServer luki sisäänsä samaan tiedostoon talletetut kaikki sisältöassetin bittivirrat vaikka striimasi ulos vain yhtä kerrallaan. Tästä syystä myös tiedostopalvelut olivat jatkuvan skaalauksen alaisia ja loppuvaiheessa käytössä olikin useampitasoinen SAN+NAS -järjestely.

2009 eli nyt päästään ytimeen: SILVERLIGHT!

Aika alkoi kuitenkin jättää asennuksen vaativasta erillisestä Windows sovelluksesta ja tässä Microsft teki äärimmäisen toimivan tempun. Syntyi Silverlight selainlaajennus, jonka avulla pystyi tekemään myös videoplayerin. Se osasi toistaa sellaisenaan Windows Media Video -sisältöjä ja imeä sisältönsä MMS- protokollalla suoraan “vanhalta” 2003 Windows Media Serveriltä. Mikä parasta, Silverlight toimi myös mainostoimistohörhöjen Maceissa. Täysin alaspäin yhteensopiva uusi teknologia, jonka käyttö ei maksanut palveluntarjoajalle mitään!

Tämä räjäytti potin. Samaan aikaan oli Subilla Big Brother pöhinä pahimmillaan ja sinne tehtiin maailmanluokan videopalveluita. Homman räjäytti se, että perusplayeriä pystyi helposti kehittämään ja siihen saattoi lisätä ominaisuuksia, kuten rinnakkaisia videofeedejä, vaihtoehtoisia audioita, tekstityksiä ja overlay tekstiä esim. tilastojen esittämistä varten. Myöhemmin videoiden rinnakkainen synkronointikin tuli mahdolliseksi aikakoodin perusteella. Muistaa kannattaa, että puhutaan 2000 -luvun puoivälistä. Samaan aikaan toteutettin videopalveluita F1 -sisällöille, joita ihasteltiin Ameriikan ESPN:ää myöten. Palvelut olivat silloin aikaansa edellä. Sisältö jaeltiin MTV:n omilta 2003 palvelimilta, joita parhaimillaan taisi olla toista sataa kappaletta. Konesalit oli hajautettu silloisen kumppanin Saunalahden kanssa kahteen paikkaan ja kokonaisuudesta oltiin syystäkin ylpeitä.

Seuraavassa vaiheessa videoformaatti kehittyi, vaikka se ei varsinaisesti loppkäyttäjille heti näkynytkään. Alkuperäisesti WMV:stä ja MMS -protokollista luovuttiin ja videosisältöä alettiin jakelemaan Smooth Streaming -muodossa. Tämä mahdollisti myös HD -sisällön. Alkuvaiheessa jakelu tapahtui samoilta 2003 palvelimilta, mutta ei enää WMServereiltä vaan IIS -palvelimilta, sillä MSS videot välitetään HTTP-chunkeina, samoin kuten nykyiset ABR teknologiatkin toimivat. Tässäkin on huomautettava, että todella monet tekniset ominaisuudet kopioitiin MSS:stä sellaisenaan nykyisiin “avoimiin standardeihin” ja kilpailijoiden tuotteisiin (kuten HLS). Myös DRM -ratkaisu päivittyi Play Readyksi, joka onnistui sekin saavuttamaan de-facto statuksen hetkeksi ja on edelleen käytössä monien alustojen HTML5 EME/MSE -toteutusten takana.

Silverlightiin siirtymisen myötä multicast ei ollut enää mahdollista, eikä se olisi ollut muutenkaan koska kun Saunalahdesta tuli Elisa, tuli saman tien multicastista yön yli “teknisesti mahdotonta avoimessa Internetissä”. No niinpä…

post 2010

Oman jakeluinfrastruktuurin ylläpito enää tuntunut MTV:n ydinliiketoiminnalta ja tässä vaiheessa oma palvelinoperaatio ajettiin isossa mittakaavassa alas. Jakelu siirtyi CDN -palveluntarjoajille ja omaan operointiin jäivät enää origin -tyyppiset palvelut. Kähinä Silverlightin kehnoudesta vain kasvoi kasvamistaan, mutta hyvät vaihtoehdot olivat vähissä. Flash ei poikennut teknisiltä ominaisuuksiltaan edukseen verrattuna Smooth Streamiin ja kun kaikki käyttöliittymät ja koko logistiikka oli rakennettu Microsoftin teknologioilla, olisi vaihtaminen vaatinut hirvittävän työmäärän. Adoben lisenssihoinnoittelu oli edelleen perinteistä eli karmivaa. Tästä syystä katse käännettiin jo hyvin aikaisin siihen, mitä iso Silverlight -käyttäjä Netflix tekee. Netflix ajoi voimallisesti standardia turvallista ratkaisua eli ABR:ää ja DRM:ää HTML5:een. Muilla pelureilla oli kuitenkin toiset aatokset ja tämä peli hyytyi vuosikausiksi asemasotavaiheeseen.

Väliaikana Katsomoon toteutettiin mm. Applen vaatimuksista johtuen tuki HLS -striimeille (appseihin). Tuki rakennettiin kuitenkin viisaasti siten, että natiivisisältölogistiikka perustui h.264:ään ja siitä voidaan tarpeen mukaan paketoida erilaisia container formaatteja lennosta, kuten MMS:ää, HLS:ää jne. DRM:ksi jäi edelleen Play Ready, koska se oli kaupallisista DRM teknologioista kuitenkin se, joka tarjosi tukea myös muille kuin plafrotm ownerin (Apple, Google ja Microsoft) omille käyttöjärjestelmille. Tuki Googlen Widevine DRM:lle lisättiin.

HTML5 valittiin Silverlightin jälkeiseksi teknologiaksi jo kauan sitten, mutta tuki selaimissa antoi odottaa itseään. Ensimmäiset versiot nähtiin 2013 mutta selainten main-stream tuki tuli vasta 2016 kieppeillä.

Present

HTML5 tuki on Katsomossa ollut jo yli vuoden sellaisissa selaimissa ja käyttöjärjestelmissä, mitkä ovat tukeneet MME/MSE ekstensioita ja Play Ready DRM:ää. HTML5 ei nimittäin määrittele DRM -ratkaisua sellaisenaan, vaan se mahdollistaa niiden käytön standardilla tavalla. Eri selaimet tukevat valitettavasti eri DRM -ratkaisuja ja tässä platform ownereiden formaattisota näkyy edelleen. Microsoftin tuotteet tukevat HTML5:ttä ja Play Readyä, Google tukee HTML5:ttä ja Widevideä ja Apple tukee Safarissa HTML5:ttä mutta FairPlayllä. Lisäksi on vielä mm. Firefox, joka tosin nykyään tukee Adobe Accessin ohella Widevideä.

Eli saadakseen toimimaan Katsomon ja C-Moren näissä kaikissa ilman asennettavia laajennuksia, pitää tarjota kolmea rinnakkaista DRM-ratkaisua “standardin” HTML5 videon rinnalla. Se on valitettavasti omastakin mielestäni ainut oikea tapa ratkaista tämä ongelma. Oikea valinta natiivisti h.264 pohjaisesta sisältöflowsta ja tarpeen mukaan eri containereihin paketoitavasta videosftriimistä  ja DRM:stä mahdollistavat joustavuuden, jonka avulla laaja päätelaitettuki kuten esimerkiksi HbbTV-tuki älytelevisioille on ollut helppo toteuttaa, joskin tällaisten hommeleiden aikataulun määrittivät lopulta ihan muut tavoitteet.

MTV:n videopalvelut ovat siirtyneet pilveen ja toimivat laajalla skaalalla HTML5 selaimissa. Se on hieno saavutus ja nostan vilpittömästi siitä MTV:n tiimille hattua! Omasta puolesta voin sanoa, että oli hauskaa olla osa sitä matkaa ja on kiva nähdä vielä joissain nurkkauksissa omaa käden jälkeä. Kilistellään kun törmäillään maailmalla 🙂

PS. Kiitos palautteesta tarkoilta lukijoilta, olen korjannut muutamia detaljeja “oikaisunne” perusteella.

Avainsanat: · , , , , , , , , , , , , ,

0 kommenttia tähän mennessä ↓

  • Miksei kukaan kommentoi...

Kirjaudu kommentoidaksesi.