Sinkko.org Mediaräppänä

T1:seen voi asentaa Linuxin joko verkosta tai CD-ROM:ilta. Koska olin laiska, niin verkkoasennus oli valintani. Googlen suositus oli Debian, josta löytyy etch -versiosta nätisti Sparc64 release. Muut distrot näyttivät Sparcin kannalta aika kuolleilta. Asennukseen tarvitaan ylipäätään sarjakonsolia, eli tarvitset Sunin RJ45 sarjakaapelin. Itse hätäpäissäni tekaisin tämän RJ45 jatkopalasta (naaras-naaras) avaamalla sen, puolittamalla sen kahteen leikkaamalla kaapelit poikki ja kolvaamalla sopivan pituisiin kaapeleihin 9-pinnisen D-liittimen. Päälle rutkasti kuumaliimaa ja taideteos on valmis. Nyt pulikan voi laittaa PC:n sarjaporttiin ja vetää siitä normaalilla RJ45 kaapelilla johdon Suniin. Tästä ohjeesta oli muuten paljon iloa, vaikka kaikki kohdat eivät pitäneetkään kutiaan.

Rarpd, tftpd ja dhcpd tarpeen, Ethernet 0:sta tulee eth1

Verkkoasennukseen tarvitaan käytännössä apupalvelinta. Sellainen sattui olemaan verkossa saatavilla, joten tarvittava rarpd palvelin vaan käyntiin (tämä antaa OpenBoot koneille IP:n ja hoitaa käynnistyspaketin latauksen alkuun). Tarvitset myös tftp -palvelimen, ellei sitä satu jo olemaan. Etchin installer sitten haluaa vielä uudelleen IP:n dhcp:llä, joten tarviset myös dhcpd:n. Sitten sopiva bootimage vaan tftp:n hakemistoon ja menoksi. Netralle breakkia sopivassa vaiheessa boottia ja komento “boot net”. Bootimagelle lasket sopivan nimen halutusta IP-osoitteesta (esim. printf ‘%.2x%.2x%.2x%.2x\n’ 10 1 1 1). Toinen vaihtoehto on sanoa “boot net lapamato”, olettaen että nimesit bootimage lapamato -nimiseksi.

Huomaa muuten, että Netra boottaa interfacesta 0, josta tulee Debianin käsittelyssä eth1. Tähän detaljiin upposi yksi ilta ihmetellessä.

Konsoli-installer ja partitionnin ilo

Sitten elämä on kuin Ladalla ajoa, koska Debianin console install on aika kamala. Hommat hoituu, mutta LVM:n tai muun järkevän levypartitioinnin käyttö oli ainakin TeraTermillä tai HyperTerminalilla mahdotonta. Itseasiassa partitiointi piti ottaa uusiksi kun asennus oli täysin valmis. Jätin toisen levyn partitioimatta aluksi, sitten asennuksen jälkeen tein sinne halutut LVM -partitiot ja kopioin tiedostot niille. Sitten Silo:n päivitys ja boottaus 2. levyltä. Tämän jälkeen partitioin 1. levyn haluamakseni (joka oli identtinen 2. levyn kanssa, koska halusin peilata partitiot). Sitten kopioin tavarat takaisin ja synkronoin partitiot. Ei kyllä kovin hauska prosessi, mutta hämmästyksekseni onnistui.

Sitten vaan paketit päivittäen ja hyvin toimii. Ainut kauneusvirhe on bootin BogoMIPS lukema, joka povaa koneesta 386 -tason Inteliä, jota se nyt ei kuitenkaan ihan ole. Vauhti ei päätä huimaa, mutta onhan se sentään “oikea tietokone” 😉