Sinkko.org Mediaräppänä

Ja tämä oli sitten täyttä sotaa. X1 eroaa T1:sestä siinä, että SCSI subsystem on korvattu IDE:llä ja senhän nyt arvaa mitä siitä seuraa. Lisäksi X1:sessä ei ole CD-ROM:ia, joten verkkoasennus tai IDE CD-ROM:in väliaikainen asentaminen ovat ne optiot. Muuten samat temput kuin T1:sessä, joten katso edellisestä artikkelista alkuaskeleet. Myös tähän löytyi kelpo ohje, mutta siitä puuttuu parit “nyanssit” 🙂

Autoprobe lataa väärän Ethernet -ajurin

Mutta siitä lähtien, kun verkkointerfacet tunnisteaan installerissa, menee homma pieleen. Nimittäin etch tunnistaa verkkokortin dmfe -ajurilla toimivaksi, mikä ei onnistu. Mac -osoitteeksi tulee 00:00:00:00:00:00 ja se ei oikein ole hyvä asia. Eli muuta installerista debconf priorityksi low niin pääset peruuttamalla valikkoon, josta saat shellin käyntiin. Komenna siellä seuraavasti ja sitten palaa exitillä:

1. rmmod dfme
2. rmmod tulip
3. insmod tulip
4. dhclient eth1

Alkuperäiskokoonpanossa olleissa levyissä firmware pielessä

Sitten jatka installointia siitä kohdasta mihin jäit. Seuraavaksi meni pieleen levyjen partitiointi, koska koneen peruslevyssä 20 gigaisessa Seagate ST320413A on firmware bugi ja se ilmoittaa kookseen yhden sektorin liian paljon, joten installer jumittuu jos se löytää levyn lopusta partition, jonka se yrittää seekata loppuun. Yritin vaikka mitä ja ostin lopulta pari halpaa WD:n ATA4 levyä, joilla korvasin nuo kovan onnen kiekot. Saattaa olla, että jos levyn loppuun jättäisi partitioimatonta tilaa, niin jumitusta ei tapahtuisi.

Sun Disklabel ja levyn geometriatiedon puuttuminen

No WD:n levyistä ei sitten tunnisteta geometriaa ollenkaan, joten Sun Disklabel:in luomisen yhteydessä pitää naputtaa jokainen arvo tasan oikein. Kaiva ne siis netistä oikein.

Muista ide=nodma bootatessa

Tämän jälkeen asensin etchin ihan oletuspartitioille, koska konsolilta ei okein muu partitiointi tahtonut onnistua. Sitten tein saman LVM tempun kuin T1:lle ja peilasin lopulta levyt. Yllättäen Silo:n kanssa tuli jotain perin kummallista kränää ja päädyin asentamaan koko homman vielä uudelleen ja tein initrd:n uudelleen ide=nodma -optiolla varmuuden vuoksi. Olin varmaan typottanut unissani. Tämä ei ehkä ole tarpeen. Muista laittaa silo.conf:iin append=”ide=nodma”.

DMA käyttöön hdparmilla bootin jälkeen

Jos X1:sesi sitten keksii, että levy tukee DMA:ta, niin taas mennään nurin niin että boottaaminen ei onnistu. Ainakin itselläni systeemi pitää bootata loppuun asti levyt PIO -moodissa (kernelparametri nodma) . Bootin jälkeen komennan levyt korkeimpaan testatusti toimivaan DMA -tilaan (mikä sattuu olemaan se kaikkein alin DMA -tila mitä löytyy) sanomalla rc.localissa:

1. sync
2. sleep 1
3. hdparm -Xmdma0 -d1 /dev/hdc

Sync ja sleep ovat oman mielenrauhan vuoksi, sillä jotain tuossa bootissa tapahtuu sellaista, mitä ei voi DMA:lla suorittaa ja välittömästi filesysteemien recoverin ollessa vielä päällä (ehkä LVM:ssä) jos komentaa hdparmin, niin panicissa ollaan. PIO moodissa levy on niin hidas että hävettää, joten onneksi sentään tuolla mdma0 moodilla kone pysyy vakaasti pystyssä. Mysteeri on se, miksei siinä moodissa voi bootata. Kaiken tämän jälkeen homma sitten toimiikin, mutta eipä ole hurraamista nopeudessa 😉